Kiukuttaa

Ärsyttävää, todella ärsyttävää. olen kaksi viikkoa syönyt niukasti ja erittäin terveellisesti ja mitä, paino ei ole pudonnut grammaakaan. Ärsyttää kun en tiedä mikä menee pieleen enkä keksi mitään miten voisin parasntaa. Olen myös käynyt tunnin lenkillä viitenä päivänä viikossa. En ole juonut pisaraakaan alkoholia yli kahteen viikkoon, yhtäkään herkkua tai karkkia en ole suuhuni pistänyt. Joten ymmärrätte varmaan että olo on vähintäänkin voimaton.
 Nyt vaan kai sitten hitaasti eteenpäin ja katsotaan jos niitä tuloksia tulee..

-Kissankello

Takaisin salilla!

Jees. Yllätin itseni taas kerran. Epäonnistumalla siis. Heti kun pistin itselleni kovat tavoitteet, alkoi stressi jolloin alkoi syöminenkin. Nyt kumminkin kahden viikon jälkeen takana on terveellinen päivä ja salirääkki. Aamulla uudestaan. Kesää kohti kaikki haasteet kasvavat syömisten suhteen ja työttömyys odottaa vain 6 viikon kuluttua, mutta pakko yrittää.  Nyt en aseta minkäänlaisia tavoitteita painon suhteen vaan pidän pääpainon syömisessä ja toivottavasti pikkuhiljaa painokin laskee. Yritän pitää nyt parivikkoa taukoa vaa'asta jotta stressaaminen loppuisi ja tasapaino palautuisi. Tästä alkaa taas hullu motivoituminen!

-Kissankello

Ruokaa, ruokaa, ruokaa..

Kaikki liittyy ruokaan. Aina, kaikki liittyy ruokaan. Viikonloppuna en ollut juurikaan kiinnostunut siitä mitä suuhuni pistäisin, ja menin ystäväni syntymäpäiville ja söin siellä mitä sattuu. Perjantaina ruokana oli riisinuudeliwokkia, mikä ei sinänsä ole väärin, mutta määrät eivät olleet kohdillaan. Lauantaina aamupalaksi oli paahtoleipää, lounaaksi pyttipannua ja illalliseksi tortilloja, iltapalan skippasin. Sunnuntaina leipää, leipää, leipää! Sekä pääruuaksi karjalanpaistia ja perunamuusia sekä naposteluiksi chilipähkinöitä sekä cocacolaa, ja skippasin iltapalan jälleen.. Huoh.
Tänään aamupalaksi oli smoothieta, jottei koko viikonlopun kestänyt perseily lähtisi täysin käsistä, niin täytyy heti aamusta päästä takaisin ruotuun. Nyt yritän taas syödä kunnolla ja toivottavasti keskiviikkoon mennessä turvotukset olisivat lähteneet kun astun taas vaa'alle.   Viimeviikolla tuli kyllä urheiltua ihan hyvin kun kolmena päivänä tuli käytyä lenkillä, ja yhtenä uimassa. Sain myös 6 päivänä viikosta askel tavoitteet (eli 16000 ) askelta täyteen. Nyt uuteen viikkoon ja toivottavasti tulee liikuttua!

-Kissankello

Se fiilis?

Heippa. Hommat rullaa ihan okei... Arkisin tulee pysyttyä 100% ruodussa, viikonloppuisin tulee otettua alkoholia.. Syömiset ei mennet tänä viikonloppuna kovinkaan perseelleen, mutta alkoholia tuli otettua kumpanakin päivänä, koska saimme poikaystävän kanssa ilmaiset liput kaljafestareille.. ja lauantaina oltiin isolla porukalla grillaamassa.  Tosin tuli sitten syötyä vähemmän. Vaa'alla en ole käynyt, mutta ajattelin sille astahtaa joko huomis aamusta taikka keskiviikko aamusta. En usko että olen plussalla, mutta tuskin mitään kilo viikossa tahtia mennään. Olen huomannut nyt kuinka vaikeaa on laihduttaa kun on kokoajan seuraa. Arkisin kun olen yksin en nää mitään ongelmaa syömisten suhteen, mutta heti viikonloppuisin vaikeutuu kun kukaan ei halua syödä samaa ruokaa kanssani, joten minä helposti luovutan ja syön osittain samaa kuin muut. ja se alkoholi. En itse edes koe useinkaan tarvetta juoda, mutta kun 100 prosenttia viikonloppuseurastani huitelee kännissä menemään, niin tulee sitä itsekkin otettua aina jottei jäisi ulkopuoliseksi. Nyt päätin että ensi viikonloppuna yritän olla kokonaan juomatta, vaikka tulisi miten tylsää. Ei riitä että elää 5 päivää viikosta kunnolla ja 2 sekoilee tai poikkeaa sallituista. Itsekuri missä lienet, palaa takaisin!?

Niin ja sitten siihen toiseen aiheeseen mitä olen miettinyt, nimittäin miksen minä näe mitään muutosta itsessäni? Olen nyt laihtunut 30 ja huomaan pienen eron siihen, mutta enemmänkin liikkuvuudessani kuin ulkonäössäni, mutta viimeisten kilojen eroa en tunne, ainakaan nyt näiden viimeisten viiden. Olen kerran kuullut että kasvoni ovat kapeammat, mutten itse huomaa mitään. En tunne mitään. johtuuko tämä itsetunnosta jossa kokoajan kuvittelen olevani läskikasa? silloin kun painoin 70 kiloa ajattelin olevani superläski jota kukaan ei halua, nyt tämänpainoisena elän hyvässä parisuhtessa, mutta missä se terveellinen kuva itsestään? Oman ulkomuotoni takia olen hieman mustasukkainen, katson itseäni peilistä inhoten jos olen alasti. En uskalla hengailla kumppanini edessä alasti. Vaatteet päällä olen tyytyväinen itseeni ja koen kasvoni ja hiukseni kauniiksi, mutta heti kun vaatteet vähenevät niin itseinho nousee.  Miten kohottaa itsetuntoaan, sillä eihän tämä näin voi jatkua loputtomiin. En halua että koen itseni lihavaksi olin sitten minkä kokoinen tahansa. Tiedän että tämä johtuu siitä että minua on lapsesta asti haukutti lihavaksi, vaikken sitä ole aina ollutkaan. Jo kolmannella luokalla isäni pisti minut ensimmäiselle laihdutuskuurille. En ole koskaan voinut hyväksyä itseäni koska minut on kasvatettu siihen että olen vääränlainen.  Jos joku tietää mitään keinoja, kirjoja tai mitään mitkä voisivat valaista asiaa, niin kuulen mielelläni vinkkejä. kiitos jos jaksoite lukea avautumiseni.

Ehkä kohti parempaa elämäntapaa myös henkisesti!

-Kissankello

Liian hyviä tuloksia?

Tässä viimeviikolla erittäin motivoituneena kävin lenkeillä ja söin hyvin, pääsin todella alas, ja perjantaina 89,8 !!! Mutta, aina mutta perjantaina kylässä menin syömääm cecar salaattia sekä 1,5 viipaletta kauraleipää ja ajattelin että ei se mitään. Noh illalla meni vielä pullo viiniä. Ja lauantaina Pääruoaksi perunaa, pihviä, rasvaa.. ja sunnuntaina pizza ja irtokarkkeja..  En muilla aterioilla ollut kovinkaan kaukana hyvistä syömisistä, mutta liika itsevarmuus ja herkkuperse poikaystävä veivät voiton itsekurista. Nyt en uskalla mennä vaa'alle. Jos luku on yli 90 rupean itkemään.  Miten voin jatkossakaan lipsua yhtään kun se jo johtaa kolmen päivän perseilyyn. Mitä teen että saan ylimääräiset herkut kehosta pois? Pitääköhän vaan juoda paljon vettä ja tämän maanantain otan n.900 kalorilla jos vaikka auttais, huomenna sitten taas se normi 1200-1500.

Tavoitteena tällä hetkellä olla 85 kiloa kesään mennessä, 9 vk aikaa. Jos menee "liian" helposti niin uusia tavoitteita.

Katumus on kova.. Ja niin muuten mahakipukin..

-Kissankello

Hiphei

Pahoitteluni tauosta. Ei ole ollut tarkoitukseni hiljentyä kokonaan. Tänään sain tietää että 11 viikon aikana olen laihtunut 10,2 kiloa. Eli aamupaino oli 96,9 ja iltapaino 98,0 kg Jippii jeee, ja laihdutusohjaajani sanoi että uskoo minun saavan tästä vielä 10 kiloa pois kesään mennessä. Ja samaa toivon minäkin. Syömiset ovat menneet paremmin, mutta mitään en ole kirjannut ylös. Liikuntaa on tullut harrastettua n. 2-3 kertaa viikossa. Mutta nyt toistaiseksi vielä ikävempiin uutisiin eli tulin kertomaan että jatkan tätä ikävää taukoa vielä kolmisen viikkoa sillä valmistumiseni on niin lähellä etten kerkeä tekemään mitään ja kun illalla pääsen kotiin niin olen jo ennen kahdeksaa sängyssä. Kolmen viikon päästä lupaan palata takaisin normaaliin rytmiin sillä silloin kaikki näytöt loppuvat ja jäljellä on enää muutama viikko löysää opiskelua vain muutamana päivänä viikossa. Pahoitteluni edelleen. Palataan asiaan <3

-Kissankello

Junnaajunnaa

Kaikki junnaa, liikaa pizzaa, pastaa, perunaa, laskemattomia kaloreita ja juhlintaa.
Itsekuri on kadonnut täysin. mihin menit!! En edes muista miltä tuntuu sanoa ei.. Ja olen ihastunut <3 miten voisi kieltäytyä ruuasta hyvässä seurassa. Paino ei ole noussut, muttei laskenutkaan. Pakko yrittää. Vielä olis kiloja pudotettavana...

-Kissankello

Päivä jolloin halusin syödä kaiken.

Päivä jolloin todella halusin syödä kaiken, ja pudotus taantumaa. Aamu alkoi sillä että nälkä kurni oikein olan takaa ja olo oli voimaton liian vähien yö unien ansiosta. Aamupalaksi vedin siis  perus smoothieni ja sen lisäksi munakokkeliversion proteinipannarista, koska minulla ei ollut aikaa käännellä lettuja. hah. Laskin juuri että proteiinia aamupalastani sain 60g. Hyvä saavutus, mutta silti hieman liikaa popsittavaa tavalliselle aamiaiselle. Mitä tehdä kun on kiljuva nälkä, minulla näitä tulee muutamana päivänä kuussa, herkut eivät houkuta, mutta kokoajan tuntuu että on nälkä. Liittyyköhän jotenkin hormoneihin. Lounaaksi sain sentään vedettyä aterian korvikkeen soijamaidolla, välipalaksi vedin samanlaisen ja päivälliseksi bataattikeittoa. Iltapalaa odotellessa. En voi uskoa että olen syönyt näinkin vähän verrattuna siihen mitä todella tahtoisin syödä. Mielessäni kummittelee gourmet ateriat, maksalaatikko, kanawokki, oikeastaan kaikki minkä lasken ruoaksi. 

   Lisäksi Huomasin vaa'alla käytyäni että painoni on nyt 102,2 eli eipä ole tipahdusta viikossa tapahtunut. En ymmärrä mikä on syynä, olen todella yrittänyt enkä ole napannut herkkuja ollenkaan. Mietin vain että voikohan se johtua unettomuudestani jota tässä on tullut harrastettua vähän liiankin kanssa. Tällaiset luvut taas masentaa ja sen hetken kun sainkin nukuttua niin näin aika motivoivaa unta jossa potkin itseäni takamukselle ja huudan että eteenpäin vaan tähän me ei jäädä, nyt ei voi enää luovuttaa. Niin se kai sitten on, Huomenna on laihdutus ryhmä, ehkä sieltä saisin eväitä jatkaa matkaa. Välillä vain tuntuu että vaikka asiasta paljon tiedänkin niin ei sitä kaikkea voi kuitenkaan tietää. Jos ensi viikolla ei ole pudotusta niin leikkaan vaikka hiukset että vähän lähtisi. hehe. en kumminkaan lupaa.

-Kissankello

Ongelmia

Nyt tuntuu että ensimmäistä kertaa tulee ihan täysi stoppi. Mitään saa aikaiseksi. Ärsyttää ja motivaatiota ei löydy mistään. Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä? Syömiset menee ihan okei, mitä nyt sillointällöin pastaa ja suklaata, mutta yleensä kalorit on n. 1200-1700. Mutta se laskeminenkin on tökkinyt. Laihdutusryhmään pitää täyttää ateriakortit johon pitää kirjata jokaikinen syöminen. Toivottavasti en lennä ulos, mutta en ole jaksanut kirjoittaa mitään. Ja sekin ärsyttää. Kovasti olen tähän hetkeen asti ollut motivoitunut, mutta viime viikko ja pakkaset tuntuvat luhistavan minun taistelutahtoni. Voiko se tosiaankin olla vain siitä etten pääse liikkumaan ulos? Antakaa vaan kaikki vinkkinne mitä tiedätte että pääsen ylös tästä mutakuopasta. Kiitos.

-Kissankello

Tuloksia

Ihanaa aloittaa postaus vain huutamalla JEEE! Paino on pudonnut hyvin ja enää muutama hassu kilo niin alitan maagisen 100 kilon rajan. Tätä päivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa, Nyt on aherrettu ja syöty hyvin ja oltu motivoituneita.! Painoni tänä aamuna vaa'alla oli 105,2! Jeah! Nyt on siis pudotettu n.15 kiloa ja vaikka tuntuu että missään muussa kuin naamassa sitä ei huomaa niin silti jo kahdet housut tippuu jalasta ja vauhti vaan jatkuu samana. Tekisi mieli tanssia voitontanssi vaikka eihän tässä olla edes puolessa välissä. But who cares! Jos se innostaa tee sitä!

Mutta eilen menin tekemään sen virheen että katselin vanhoja ihania laihoja kuvia itsestäni ja tuli vähän suru puseroon kun kaiholla ajattelin että jos en olisi lihonut olisin edelleenkin noin kuuma.. Samalla sitten sain kaverilta kuulla että minua on jo pidempään haukuttu rumaksi ja läskiksi, että sekään ei kauheasti auttanut fiiliksen nostamisessa. Mutta olen päättänyt nyt näyttää kaikille paskiaisille että kyllä täältä vielä palataan, ja parempana kuin koskaan. Eikä pitäisi masentua muiden puheista. Tässä maailmassa tulee aina olemaan joku joka puhuu pahaa, vaikka olisit kuinka hoikka ja nätti ja pitkä ja lyhyt ja meikattu tai alimeikattu. Mitä ikinä vaan keksit niin joku voi siitä valittaa. Että ehkä nyt vaan pystypäin eteenpäin ja ei saa antaa muiden vaikuttaa.

Liikuntaspurtti kusee osaltani ainakin tällä viikolla sillä ulkona on aivan järjettömät pakkaset ja minulla on ollut kamala kiire, muutama tunti on tullut urheiltua mutta en usko että siihen kuuteen tuntiin pääsen, mutta ehkä kirin ensi viikolla, toivottavasti. Positiivista tässä viikossa on se että aurinko paistaa aivan täysillä ja olotila virkenee päivä päivältä enemmän!

Weheartit

Weheartit

                           

-Kissankello

Kesäkuntoon!

Nyt kun on Liikuntaspurtin ensimmäinen päivä melkein takana niin olen ruvennut pohtimaan kesäkuntoa. Tuota minulle hyvinkin kaukaista tilaa jossa en ole omasta mielestäni koskaan ollut. Mielestäni kesäkunto tarkoittaa tilaa jossa olet sekä fyysisesti että henkisesti valmis kohtaamaan bikinit biitsillä, heh. Minulla ei ole ikinä ollut näin, aina on häpeilyä koosta huolimatta, mutta en kyllä ole koskaan jättänyt menemättä koon vuoksi. Viime kesänä kumminkin kävi niin etten mennyt rannalle koko kesänä. Ei vain ollut aikaa, mutta samalla mietin että oliko takaraivossa joku piilo inho joka ohjasi minua aina kauemmas rannasta.
    Oli tai ei, niin olen miettinyt että jos yritän ajatella realistisesti tätä painon pudotusta niin minulla olisi tavoitteet kesään mennessä pudottaa 15-20 kiloa. Jos pudottaisin 15 kiloa olisin silloin 91 kiloa, mutta jos pudottaisin 20 kiloa niin painaisin 86. Ei niin pahat lukemat kun vertaa nykyiseen. Mutta... Osittain minua ahdistaa pudottaa painoa niin nopeasti kun ajatukset omasta itsestä eivät ehkä parane yhtä nopeaan tahtiin, ja taas toisaalta jos taas en laihtuisi näin nopeaan tahtiin niin en ehkä motivoituisikaan. Huoh, Ymmärrän kuitenkin että en ensi kesänä voi vielä päästä siihen rantakuntoon johon tahtoisin ja samalla mietin voinko ikinä, sillä minulla on nopeasta lihomisesta koko kropassani järkyttävät raskaus arvet, enkä tiedä palautuuko ihoni koskaan ennalleen. Lihoin niin nopeassa tahdissani aivan huomaamattani etten tavallaan ehtinyt reagoida ja lopettaa sen nousua. Nyt kun olen päässyt pudottamaan kiloja niin olen entistä huolestuneempi kehostani. Ymmärtäisin jos olisin ollut raskaana, silloin se olisi aivan normaalia ja voisin ylpeänä kantaa arpeni.
 Mutta nyt en voi, arpeni tulivat huonoista ihmissuhteista, lohtu syömisestä, masennuksesta ja monesta muusta syystä. En voi olla ylpeä niistä. Voin vain olla ylpeä pudotetuista kiloista. Mutta joudunko turvautumaan loppuelämäni kokouimapukuun ja voinko koskaan käyttää läpikuultavia vaatteita.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että unelmieni kroppa olisi minulle ehkä n. 65 kiloa, varmaksi en osaa sanoa koska en muista koskaan painaneeni niin vähän. Tahtoisin olla myös hyvässä kunnossa, kiinteä, hieman lihaksikas ja omistaa kunnon pepun! Nämä alla olevat kuvat olisivat minun unelmakroppani. Näissä voisin lähteä rannalle milloin vain. Vaikeinta vain on että en tiedä mihin itse pääsen, onko tuo mahdollista minulle, vai olenko aivan hakoteilla. Se kai jää siis nähtäväksi, mutta toivottavasti kesäkuntoon 2015 siis, henkisesti ja fyysisesti. Nyt vaan täysillä eteenpäin.
Mitä mietteitä teillä muilla on kesäkunnosta? onko se vain päänsisäistä vai ei?

Wehartit

google

google

-Kissankello

Avain onneen?

Jee! Kävin tänään kehonkoostumusmittauksessa! Oli todella kiva nähdä tuloksia siitä mistä kroppa koostuu tällähetkellä. Olen siis menossa Herbalife laihdutusryhmään, jossa tapaamiset ovat kerran viikossa 12 viikon ajan ja joka viikko tehdän uudet mittaukset jotta sitten voi tarkastella niitä muutoksia ja tämä on ihan huippu juttu!

(Tästä alkaa avautuminen)
 Ainoa miinus oli että kun liityin netissä niin siellä luki selvästikkin että ei ostopakkoa... No niin ymmärrän että tämä henkilö joka ryhmää pitää elää myytyjen tuotteiden tuloilla, mutta silti. Sitä tyrkytyksen määrää. Sanoin selvästi että minulla ei ole tällähetkellä rahaa mutta eipä sillä tuntunut olevan vaikutusta asiaan. Lopulta suostuin laskulla ottamaan yhden pirtelömaun jota olen jo pitkään halunnut kokeilla, niin tämä nainen sanoi minulle että ei usko että kukaan voi laihtua ilman näitä tuotteita. Siinä meni minun rajani suuttumiselle. Olen laihtunut jo yli 10 kiloa ja vasta viimeisenä kuukautena olen syönyt tätä pirtelöä. (toki tuotteita oli kymmeniä erilaisia lisäaineista, vitamiineihin ja välipalapatukoihin). Lisäksi kun sanoin että minulla on tätä vastaavaa kotona mutta eri merkkiä niin sain hyvin merkitseviä katseita, ja selvän vastauksen että kyllähän noista tuotteista olen kuullut, mutta en sano kyllä mitään ja kamala virne päälle! OH raivostuttavaa ja tiedän tuotteen hyväksi joten ärsyttää tämä oman tuotteen ylimainostaminen ja muiden mollaus.
 Ymmärrän ettei nainen halunnut olla kusipää vaan tämä on hänen työtään. Mutta odotin sentään jotakin kohtuutta kun netissä luki ei ostopakkoa. Mutta olen päättänyt että tästä huolimatta menen ryhmään vaikka nyt vähän tyhmältä tuntuukin.
(Avautuminen loppuu)

Kiehtovampiin aiheisiin eli itse mittaus!

Paino : 109,5 Ärsyttävää! vaatteet päällä lounaan jälkeen!

Rasvaprosentti : 48,1

Lihasmassan paino : 54 Tästä olen jopa hieman ylpeä!

Kehon lepoaineenvaihdunta : 1831 Yhyy tämä on ihan kamalaa

Kehon metabolinen ikä : 50 ! En voinut kuin vetää syvää henkeä, niin kamala tämä oli!

Sisäinen rasva : 9 Tämä oli hyvä, voisi olla vähän parempi, mutta ei huono puolella!

En malta odottaa mitkä luvut tulevat 12 viikon päästä, Voin vaikka luvata laittaa nämä aina kun saan näitä, mutta eniten odotan tuloksia viimeiseltä kerralta. Lisäksi kolme eniten laihduttanutta saa palkinnon ja se onkin hyvä motivaatio aina!

-Kissankello