Syksyn sekasoppa katsaus

Mistä tietää ettei ole muotibloggaaja.. siitä että kameran edessä en todellakaan osaa olla luonnollisesti. Harmillista sinänsä koska olisi kiva että olisi aina enemmän vertailukuvia myöhempää varten. Päätin kumminkin kaivaa muutamia kuvia jotta vähän näkee missä mennään. Vannoutuneena mekkotyttönä jouduin ostamaan farkut töihin ja niistäkin oli napsaistava pikainen kuva.

  Tipatonta on takana kolme viikkoa ja nyt alkoi myös sokeriton syyskuu. Aika ei ole käynyt pitkäksi ja nyt on suhteellisen helppoa ollutkin kun viikonloput ovat menneet töiden parissa.

Tein netissä myös sokerin kulutus testin ja ainoaksi ongelmakseni ilmeni ketsuppi ja sitä yleensä meneekin useampana päivänä viikossa. Olen muutaman vuoden aikana vähentänyt jo reippaasti. Ennen laitoin ketsuppia jokaoseen ruokaan ja sitä menikin kilo viikossa. Nyt sama kilon purkki kestää yli kuukauden.  Olen itse enemmän perso sipseille ja suolaiselle joten tämän ei pitäisi olla mikään ongelma ellen joudu yllättäen sukulaisten kahvipöytiin.  Sipsitkin tosin ovat pannassa kuten kaikki muutkin herkut ja pyrinkin syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa ja tarpeeksi paljon. Tällä hetkellä  kalorini päivässä ovat 1700 ja olen kokenut sen riittäväksi ja aamupaino tänään oli 79.1 kg.  Joten pientä laskua on huomattavissa mutta en pidä mitään kiirettä.

  Aamupalana mennään edelleen puuro ja kanamuna linjalla joka toimii itselläni parhaiten, se on nopea tehdä ja terveellinen. Puuron päälle tulee mustikoita, puolukoita ja sokeritonta mehukeittoa.
Töihin teen aina eväät kotona ja pyrin tekemään 3-4 päivän ruuat valmiiksi jottei joka päivä tarvitsisi laittaa ruokaa muttei myöskään tulisi nälässä sorruttua eineksiin tai rasvaisiin herkkuihin. Töissäni on käytössä mikro joten ruuat ovat samoja mitä syön myös päivällisellä. Tällä viikolla esimerkiksi porkkana tomaatti kastiketta ja spagettia, Soijarouhelasagnea, papumuhennosta ja riisiä sekä bataattikeittoa ja härkistä.

Viikonloppuisin puuroon on kiva paahtaa uunissa hedelmiä kuten omenaa ja aprikoosia

Joskus pieni vaihtelu myös virkistää ja sekoitan samat ainekset maustamattoman jugurtin sekaan.

Liikunta on myös palaamassa elämääni, viime viikolla kävin juoksemassa kuuluisia malminkartanon portaita, pyöräilin 25 kilometria ja kävelin 10 kilomerin lenkin.  Tällä viikolla takana on yhdet porraskävelyt sekä salitreeni.

Terveellistä syksyä! -Kissankello

Kesäkuntoon 2016?

Viimekesä ei sitä kesäkuntoa tuonut, lähemmäksi on tultu joka vuosi. Nyt ollessani lähempänä haluamaani kesäkuntoa pystyn ymmärtämään tavoitteen paremmin. Pudotettavaa on reilu 10 kiloa, mutta se ei riitä. sen lisäksi tahdon lihaskuntoa. Uskon että unelmieni kroppaa tuskin tulen koskaan saamaan koska roikkuva nahka ja muut ikuiset arvet, mutta tiedän että voin saavuttaa sen minulle mahdollisen unelmakropan, lihaksineen ja kaikkineen. mutta lihas vaatii aikaa, ja laihdutus vaatii aikaa, vaikka pääsisinkin painon suhteen tavoitteeseen kesäksi, niin tuskin olen saavuttanut vielä niin paljoa lihasmassaa kun tahtoisin, joten ehkä lopetan kesäkunnon tavoittelun tälle vuodelle ja siirrän sen vuodella eteenpäin. Käyn kyllä salilla takomassa lihasmassaa hitaasti mutta varmasti, mutta tämän vuoden tavoite silti on enimmäkseen laihtua. Jokainen hetki tuo minut lähemmäs tavoitetta, henkisesti tai fyysisesti. Se että olen laihtunut huomattavan määrän hitaasti on auttanut enemmän tottumaan ajatukseen ja terveelliseen elämään henkisesti, koska kaikki lähtee pääkopasta.

Ensimmäinen tavoitteni oli laihtua erittäin laihaksi, jopa anorektisesti, halusin niin kovasti olla laiha ettei millään muulla ollut väliä.
Seuraava tavoitteeni olikin jo vähän normaalimpi, eli normaalipainon puolivälillä, sinne minne edelleenkin olen tähtäämässä.
Nykyinen tavoite painon lisäksi on lihakset, en sano että minusta tulee mitään fitnessmimmiä, mutta joitakin lihaksia haluaisin, sekä kestävyys että ulkonäkösyistä.

Lisäksi tahdon erityisesti oppia tuntemaan oloni hyväksi omassa kropassani. tottakai aina tulee huonoja päiviä, mutta pääsääntöisesti tahdon rakastaa kehoani myös huonoine puolineen ja oppia viihtymään itseni kanssa ja olemaan katsomatta peilistä aina niitä ongelmakohtia.

Joten tämän kesän tavoite, on laihtua ja tuntea olonsa hyväksi omassa kropassaan, hengailla rannalla uikkareissa ja olla miettimättä miltä näyttää!

kesän 2017 tavoite on olla tikissä!

Tähän loppuun lisään vielä kuvan sivuprofiilista, jossa näkyy vielä mahaa.

 Etuprofiilini on omasta mielestäni sitä parasta antia, mutta sivuprofiilissa näkyy tuo "ongelma" alue, jota tällähetkellä innokkaimmin työstän.

Liikunnallista loppuviikkoa ja muistahan lukea eilinenkin postaus!

-Kissankello

Viikon paino

Viimeviikolla liikunnasta tuli lipsuttua pienen työtapaturman takia, sain työmaalampusta päähän ja sen seurauksena sain lievän aivotärähdyksen joka johti muutaman päivän lepoon, mitään isompaa ei onneksi sattunut. Lisäksi viikonloppuna oli tuttavan kolmekymppiset sekä halloween. Syötyä tuli siis kiitettävästi, vähän kokista, muutama sipsi, karjalanpaistia ja muusia, uunilohta ja muusia, suklaata, jäätelöä ja punaviiniä. Arkena pysyin kumminkin ruodussa syömisten suhteen ja untakin olen saanut ihan kiitettävästi 7-9 tunnin välillä.
 Viimeaikoina on ollut vähän kirjoitusblokki, ei oikeen ole mitään sanottavaa ja arki on vähän kiireistä niin valokuviakaan ei tule otettua.  noh. Paino tänä aamuna oli kumminkin 77,3 eli tasan kilon pudotus. Tuli hyvä mieli taas pitkästä aikaa pudottaa noin paljon. ja nyt normaalipainon rajaan on enää 2,5 kiloa. ja se on samalla tavoitteeni jouluun.

  Tosin ei varmaan erikseen tarvitse muistuttaa tulevista joulukiloista.. Olisi kiva pudottaa vähän enemmän jotta voisi pysyä siellä normaalipainon sisällä joulupöhötyksenkin ajan. Olen myös ajatellut pitää uuden ketoosin joulun jälkeen. En millään malttaisi odottaa kaikkia ihania jouluherkkuja ja haluan ottaa jouluna muutaman aivan stressittömän syömispäivän, mutta yritän sitten muiden päivien suhteen pysytellä ruodussa ettei lähde homma ihan lapasesta.

 Normaalipainon raja häämöttää jo kulman takana, mutta viimeiseen tavoitepainoon on matkaa silti vielä n. 12 kiloa. eli kiristeltävää riittää, mutta kiirettä ei onneksi ole. toivotaan että ensivuonna saisin sitten urakan päätökseen ja sitten oppisin elämään sillätavalla ettei tarvitse kokoajan laihtua tai lihoa vaan löytää sen oman syömisrytmin ja määrän.

 Hyvää marraskuuta, meille tuli eilen jo joulukuusi!

-Kissankello

Painopäivitystä

Heippa! Tänään on ihana päivä, aurinko paistaa ja ulkona näyttää kesäiseltä. Ja mikä parasta niin aamupaino näyttää 83,7 kiloa!  Senteistä en löytänyt eroa, mutta kai siellä jotakin tapahtuu.  Tänään tarkoituksena olisi mennä salille ja tehdä vähän yläkroppaa ja toivottavasti kerkeäisi vielä pikku lenkillekkin jotta rasva palaa. Viimeyön unisaldo on taas neljä tuntia, mutta kahvin voimalla mennään ja ehkä ensi yönä sitten nukutaan paremmin.

Laivareissuun olisi kolme viikkoa, ja olisi aivan mahtavaa painaa 80 kiloa siellä, mutta tahti on aika tiukka joten saas nyt nähdä mihin pystytään. Laivalla minulla on sitten puolitoista päivää vapaata syömistä sekä juomista jos olen pitänyt tiukkaa kuria siihen saakka.

Kuvat weheartit

-Kissankello

Motivaatio?

Mistä tulee motivaatio? Minulle motivaatio tulee armottomasta pään täyttämisestä kaikella asiaan liittyvällä. Ennen kun saan mitään aikaiseksi joudun lukemaan blogeja, katsomaan kuvia, lukemaan kirjoja ja upottamaan itseni aiheeseen jopa viikkokausiksi ennenkuin motivaatio sisälläni kasvaa siihen pisteeseen että saan jotakin aikaiseksi.  Ennenkun rupesin laihduttamaan, seurasin laihdutusohjelmia viisi kuukautta, sitten lisäsin kirjat ja blogit ja kaikki mikä aluksi ärsytti, rupesi pikkuhiljaa muuttua kiinnostavaksi, etsin kokemuksia ja faktatietoa ja fiiliskuvia ympäriinsä jokapäivä, instagrammia selasin joka ilta ennen nukkumaan menoa ja joka aamu herätessä #losingweight #gettingfit  samoja juttuja tuntitolkulla. Nyt huomaan että välillä motivaatioon ei tarvita niin suurta omistautumista vaan sitä saa ihan arkisesta elämästä kuten tuloksista ja liikunnasta, mutta jälleen kun tulee se vaihe ettei mitään tapahdu, laihdutus takkuaa eikä kiinnosta, niin annan itselleni aikaa levätä koko aiheesta hetken ja sitten taas tykitän motivaatiota täysillä päälle.

    Pitäessäni lähes vuoden mittaisen tauon laihduttamisesta annoin itselleni aikaa, niin kauan kun en liho niin saan pitää taukoa, tyhjentää päätä ja nauttia elämästä, loppukuukausina koin että nyt ei ehkä tunnukkaan enää pakkopullalta ja jatkoin motivointia ja nyt tuntuu että oli vauhti mikä hyvänsä se riittää kunhan siitä saa myös iloa eikä pelkkiä paineita.  Jos nopealla tahdilla laihduttaa ensin 25 kiloa ja sitten 10 kiloa niin siinä välissä oli ihan hyvä pitääkkin taukoa ja oppia tuntemaan uutta kehoa.
 Nyt huomaan että instagrammissa ei enää tule selattua samoja asioita vaan #eatingclean #eatinghealthy ja seurattua enemmän terveellistä elämää kuin pakon omaista laihdutusta, ja hyvällä ruokavaliolla ja järkevällä liikunnalla paino putoaa siinä sivussa.  Halu rakastaa omaa kehoa on niin suuri että aijon taistella päästäkseni sinne. Motivaatio tulee tuloksista ja motivaatio tulee kun altistaa ajatuksensa ideoille.

-Kissankello

Vertailukuvia

Tässä yks päivä pähkäilin kun en itse nää mitään muutosta, niin ajattelin sitten pukeutua samanlaisiin vaatteisiin ja ottaa vähän vertailukuvia, kyllä tässä jo jotain näkyy...

-Kissankello

Se fiilis?

Heippa. Hommat rullaa ihan okei... Arkisin tulee pysyttyä 100% ruodussa, viikonloppuisin tulee otettua alkoholia.. Syömiset ei mennet tänä viikonloppuna kovinkaan perseelleen, mutta alkoholia tuli otettua kumpanakin päivänä, koska saimme poikaystävän kanssa ilmaiset liput kaljafestareille.. ja lauantaina oltiin isolla porukalla grillaamassa.  Tosin tuli sitten syötyä vähemmän. Vaa'alla en ole käynyt, mutta ajattelin sille astahtaa joko huomis aamusta taikka keskiviikko aamusta. En usko että olen plussalla, mutta tuskin mitään kilo viikossa tahtia mennään. Olen huomannut nyt kuinka vaikeaa on laihduttaa kun on kokoajan seuraa. Arkisin kun olen yksin en nää mitään ongelmaa syömisten suhteen, mutta heti viikonloppuisin vaikeutuu kun kukaan ei halua syödä samaa ruokaa kanssani, joten minä helposti luovutan ja syön osittain samaa kuin muut. ja se alkoholi. En itse edes koe useinkaan tarvetta juoda, mutta kun 100 prosenttia viikonloppuseurastani huitelee kännissä menemään, niin tulee sitä itsekkin otettua aina jottei jäisi ulkopuoliseksi. Nyt päätin että ensi viikonloppuna yritän olla kokonaan juomatta, vaikka tulisi miten tylsää. Ei riitä että elää 5 päivää viikosta kunnolla ja 2 sekoilee tai poikkeaa sallituista. Itsekuri missä lienet, palaa takaisin!?

Niin ja sitten siihen toiseen aiheeseen mitä olen miettinyt, nimittäin miksen minä näe mitään muutosta itsessäni? Olen nyt laihtunut 30 ja huomaan pienen eron siihen, mutta enemmänkin liikkuvuudessani kuin ulkonäössäni, mutta viimeisten kilojen eroa en tunne, ainakaan nyt näiden viimeisten viiden. Olen kerran kuullut että kasvoni ovat kapeammat, mutten itse huomaa mitään. En tunne mitään. johtuuko tämä itsetunnosta jossa kokoajan kuvittelen olevani läskikasa? silloin kun painoin 70 kiloa ajattelin olevani superläski jota kukaan ei halua, nyt tämänpainoisena elän hyvässä parisuhtessa, mutta missä se terveellinen kuva itsestään? Oman ulkomuotoni takia olen hieman mustasukkainen, katson itseäni peilistä inhoten jos olen alasti. En uskalla hengailla kumppanini edessä alasti. Vaatteet päällä olen tyytyväinen itseeni ja koen kasvoni ja hiukseni kauniiksi, mutta heti kun vaatteet vähenevät niin itseinho nousee.  Miten kohottaa itsetuntoaan, sillä eihän tämä näin voi jatkua loputtomiin. En halua että koen itseni lihavaksi olin sitten minkä kokoinen tahansa. Tiedän että tämä johtuu siitä että minua on lapsesta asti haukutti lihavaksi, vaikken sitä ole aina ollutkaan. Jo kolmannella luokalla isäni pisti minut ensimmäiselle laihdutuskuurille. En ole koskaan voinut hyväksyä itseäni koska minut on kasvatettu siihen että olen vääränlainen.  Jos joku tietää mitään keinoja, kirjoja tai mitään mitkä voisivat valaista asiaa, niin kuulen mielelläni vinkkejä. kiitos jos jaksoite lukea avautumiseni.

Ehkä kohti parempaa elämäntapaa myös henkisesti!

-Kissankello

Vertailua taas tulevaa varten

Nämä mekot ovat suurin inspiraationi tällä hetkellä. Kummatkin menevät päälle mutteivät näytä hyviltä. Otin näistä nyt kuvat tälläisenään että voin verrata kun tuloksia tulee, jostakin syystä en itse näe tuloksia kuin vaa'assa, enkä yhtään ulkonäössäni.  Olen luonut päässäni harhakuvan, kun pääsen kasilukuihin niin jotenkin taianomaisesti näytän hyvältä ja mahani katoaa. Toisin kävi. Kiloja on kyllä karissut mutta maha ei tunnu pienenevän mihinkään...

Noh tässä niitä kuvia, toivottavasti kesään mennessä näyttävät käytettäviltä.

Näistä kuvista ehkä vähän näkyy se että tuo alaosa on ihan ok, mutta yläosa puristaa niin että se tekee minusta laudan, eikä alle mahtuisi rintsikoita saumoja repimättä.

Tässä seuraavassa mekossa ongelma taas on juuri toistenpäin. Yläosa on löysä ja ihan sopiva, alaosasta taas paistaa makkara, joka pitäisi nyt saada sulamaan.

Nämä kuvat taas ovat laihistaen otettuja, eli niinkuin sen kuuluisi näyttää. Mutta eihän sitä voi kokopäivää laihistaa...

-Kissankello

Kun voimat ei riitä.

Kun vaan tuntuu ettei jaksa. Intoa riittää mutta voimia ei. Lakkoa on jatkettu, mutta pari kertaa on mokailtukkin.  Cocacolaa on tullut nautittua kaksi kertaa, mut olen myös osannut kieltäytyä siitä enemmän kuin ikinä, juustonaksuja en ole vieläkään syönyt, (JEEE) Viimeviikko meni suht aktiivisesti syömisten osalta, mutta viikonloput yökylävierailut sekottivat kaiken ja en seurannut yhtään mitä söin, en usko että tuhottomasti liikaa, mutta en ainakaan kasviksia...

Tässä taas nyt tämänhetkiset mieliteot.

Asioita joita minun tekee mieli:

- Vissy

- Suklaa

- Jauheliha

- Makkaraperunat

Asioita joita ei tee mieli:
-Kakku
-Keksit
-Kasvissosekeitto
-Popcornit
-Herneet

-Juustonaksut

-

Uusi viikko uudet kujeet. 

-Kissankello

Huumorilla

Asioita joita minun tekee mieli:
-Juustonaksut
-Cocacola
-Ketsuppi
-Ranskalaiset
-Oliivit
-Juustot

Asioita joita ei tee mieli:
-Suklaa
-Kakku
-Keksit
-Joulutortut
-Kasvissosekeitto
-Popcornit
-Herneet

Yritän tässä lakon jatkuessa seurailla vähän mielitekoja, esim katoaako järjetön cocis ja juustonaksu himo sekä opinko elämään vähemmällä/ilman ketsuppia joka on suurin paheeni. Viime vuonna sain vähennettyä ketsupin käyttöä todella paljon, kun ennen meni se kilo viikossa, nykyään ei puoliakaan enää, mutta silti liikaa. Yritän myös saada kasvikset takaisin himotuslistalle ja tasapainotettua ruokavaliota.

-Kissankello

Joulu ja uusivuosi

JeeJeeJee! Joulukiloja tuli vain yksi! Huomisesta alkaa limu- ja sipsilakko. Ja ostin kaappiin valmiiksi jo kasviksia ja kanaa, enkä yhtään pastaa, perunaa tai riisiä. Jee. Ryhdyin myös 100 päivää ilman alkoholia haasteeseen, en takaa että selviän ihan sata päivää, mutta jos taas edes sen tammikuun.  Olen ajatellut että voisin olla uudenvuoden selvinpäin, mutta saatan yhden tai kaksi juoda kumminkin fiiliksestä riippuen.  Toivottavasti tipattomuus boostaa taas pudotusta ja vähentää viikottaisia kaloreita. Sekä toivottavasti alkoholia ei tule korvattua ruualla. Liikunta ei edellenkään kinnosta joten sitä ei ole tullut pakollisten hyötyliikuntojen lisäksi harrastettua yhtään, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus mennä vesijuoksemaan jos aikataulut sallivat. Hyvää uv:n odottelua teillekkin ja toivottavasti joulukiloja ei tullut liikaa!

-Kissankello

Niinpäniin

En tiedä tuleeko tästä mitään, en voi luvata mitään enkä edes tiedä kuinka motivoitunut olen.  Tämä on ollut minulle ehkä henkisesti raskain vuosi ikinä. Olen kärsinyt niin pahasta masennuksesta ja ahdistuksesta ettei mitään rajaa. Tänä aamuna vaaka näytti 94,4. En edes muista milloin olisin liikkunut työn ulkopuolella. Ruokavalioni koostuu lähinnä eineksistä ja pizzasta. Mutta ahdistuksella pysyy syömisen määrä kurissa joten paino ei ole noussut.  Mutta vaikka paino ei nouse, niin ei se myöskään laske. Sekä ruokavalion laadusta johtuen en tietenkään voi hyvin. Olen jatkuvasti väsynyt  enkä jaksa töiden ja jatkuvien ihmissuhde ongelmien jälkeen kuin nukkua.  Nyt Yritän aloittaa jonkinlaisen herkkulakon joka kattaa sipsit ja limpparit, Ja pikkuhiljaa sitten yritän päästä eineksistä eroon jos se vain työn puolesta on mahdollista. Liikuntaan en tällä hetkellä pyri koska uskon että parempi aloittaa pienin askelin. Toivottavasti saan itseni motivoitua johonkin kuntoon.

Kiitos  jos joku vielä jaksaa lukea tätä ja uskoa että ehkä vielä pystyn tähän.

-Kissankello

Menneitä

Satuin taas yhtenä iltana katselemaan vanhoja kuvia itsestäni. niitä kuvia ennen suurinta osaa kiloista. Olisi noistakin voinut hieman laihduttaa. Näissä kilomäärät ovat 72-78 kg. Nuo ajat olivat elämäni onnellisinta ja hauskinta aikaa. ja pukeutumisen kannalta paljon luovempaa.

Yritin myös kuumeisesti etsiä niitä pahimpia kuvia, valitettavasti niitä on vain kaksi ja molemmat samalta päivältä. Ymmärrän kyllä että tuolloin olin erittäin kuvauskammoinen, kuka nyt haluaisi olla kuvan lihavin, tai hikinen ja ruma möykky. Vatsani oli järjetön. Sen näkee kuvistakin, vaikka mekko onkin löysempää mallia.
Tunnen lähinnä surua kun katson näitä kahta kuvaa. Voinkumpa en olisi joutunut kokemaan tuota. Nämä ovat otettu sis viime juhannuksena. Nyt juhannukseen on n. 5 kuukautta. Tahdon pukea tuon saman mekon ensi juhannuksena ja ottaa uudet kuvat ja katsoa mikä muutos on tapahtunut.

Nyt crosstrainerille ja kohti parempaa kesää!

-Kissankello

Tajunnan räjäyttävää

Tajusin tässä taannoin kun olin herkutellut ja seuraavana aamuna mennyt vaa'alle, että mitä tahansa syönkin, jos syön sitä yhden päivän tai jos on vaikka huono viikko, niin painoni ei tule enää seuraavana aamuna lukemaan 114 kiloa. Nimittäin tuon kilomäärän paikkeilla ratkesin usein syömään ja itkin kun paino ei putoa. Kunnes sitten otin itseäni niskasta kiinni. Ja sen jälkeen lukemat ovat tasaisesti laskeneet. Voi olla huonoja päiviä, mutta matka on kokoajan alaspäin. Ei enää ikinä noin suuriin lukemiin. Tämä ajatus sai minut hymyilemään.

Lisäksi olen huomannut muitakin muutoksia, mm. kun laitoin rasvaa mahaani niin huomasin ettei se olekaan enää kivikova pallo, vaan pehmentynyt huomattavasti ja jos oikein muistan niin pehmeä rasva on helpommin pudotettavissa tai jotakin sinnepäin. Huomasin myös että mahani ei enää roiku yli pikkareiden rajan, Tämä oli aikoinaan ensimmäinen asia mistä edes tajusin lihoneeni, kun huomasin tämän peilistä ja kauhistuin. No siitä meni vielä kolme vuotta siihen kunnes tartuin toimeen. Raskausarpeni eivät ole enää tiukalla, mikä tekee niistä paljon haaleamman näköisiä, reiteni eivät hinkkaa kaikkia housuja kuukaudessa puhki, voin istua jalat ristissä (ei kyllä ole suositeltavaa, mutta ainakin voin!), tunnen solisluuni pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut pienessä ajassa. On ihanaa huomata positiivisia muutoksia itsessään.

 Aamupaino oli tänään 100.4 kg, Odotan niin kovalla jännityksellä pääsyä kaksinumeroisiin lukuihin, nyt vain tuntuu etten ikinä pääse sinne, paino vaan tuntuu jumittavan, mutta enimmäkseen se vain jumittaa päässäni koska odotan niin paljon ja odottavan aika on pitkä.

Weheartit

Nyt lähden lenkille!

-Kissankello

Tipattomuudesta

Olen monena vuonna yrittänyt aloittaa tipattoman, aika laihoin seurauksin. Pisimmillään olen ehkä ollut sen viikon tai kaksi. Pidän juomisesta ja alkoholin mausta ja tykkään juhlia. En laske itseäni alkoholiongelmaiseksi, mutta nuori kun olen niin on tullut paljon juhlittua. Ottaminen ei munulle tarkoita aina perskännejä vaan silloin tällöin yksi lasi viiniä, olutta tai siideriäkin riittää. Siitä syystä en muista viettäneeni kuukauttakaan ilman alkoholia, ilman edes yhtä lasillista illanistujaisissa, baarissa tai juhlissa. Nyt viimein olen selviytynyt tästä hurjasta kuukaudesta. Voin sanoa että alku oli erittäinkin hankala. Ystävän yrittivät kokoajan kaataa motivaationi ja ostelivat minulle juomi ja yllyttivät. En kuitenkaan ratkennut. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin sitä mieltä että jos nyt ihan liikaa ärsyttää tämä niin voin minä juodakkin, se ehkä auttoi että annoin itselleni luvan mokata, koska en kumminkaan mokannut.  Erittäin outo vaikutus tällä oli se että olen riekkunut baareissa oikeastaan jokapäivä. Ei ole krapulaa, rahaa ei mene ja voi silti viettää aikaa ystävien kanssa. Muutamassa baarissa baarimikotkin on alkaneet kutsua mua vesitytöksi, heh ihan naurattaa tämä. Samalla lisääntynyt veden juominen on tehnyt kroppaan paremman olon ja huonoa omaatuntoa ei ole juuri tässä kuussa näkynyt. Nyt kun on viimeinen päivä tipatonta menossa ja olen illalla lähdössä juhliin joten virallisesti saisin juoda keskiyön jälkeen, niin koen etten ehkä jatkossakaan tarvitse alkoholia. Tämä oli minulle todella suuri maailman mullistus. Minä todella voin pitä hauskaa ilman alkoholia, se vain vaatii opettelua. Ja muutaman kerran jouduin ärähtelemään ystäville että antakaa jo olla, minä juon vettä. Huomattavaa vaikutusta en ole alkoholin vähentämisellä painossa nähnyt, mutta uskon että kaikki terveellisempi on vain kotiinpäin ja pidempää ikää.
Minä onnistuin!!

 Nyt kippis ja hyvää selvää iltaa!

weheartit

weheartit

weheartit

weheartit

-Kissankello

Helpotusta

Kun Sen sanoo ääneen niin se helpottaa. Heti kun pääsin avautumaan ettei huvita, niin rupesikin huvittamaan. Lenkillä en ole kerennyt vielä käydä, mutta ehkä sekin tulee jo tänään illalla muuttumaan. Liikuntaspurtti kyllä ekalta viikolta ja varmaan tältä tokaltakin menee ohi suun, mutta täysiä vaan yrittämään esteistä huolimatta. Tänään oli myös laihdutusryhmä tapaaminen joka sekin meni mallikkaasti kun puhuimme proteiineista. Hassulta vain tuntui se että tunnuin tietävän huomattavasti enemmän aiheesta kun kaikki muut joten mitään uutta ei sisänsä tullut, paitsi ryhmän tukea ja tsemppausta. Eikä se pahakaan ole välillä kerrata, enkä nyt myöskään hauku ryhmäläisiäni tyhmiksi. Ehkä se vain johtuu siitä että olen aiemminkin ollut erittäin kiinnostunut aiheesta.
  Syömiset on olleet ihan normaaleja, lihaa, kalaa, kanaa ja paljon kasviksia ja salaattia sekä ateriankorvikkeita muutaman kerran viikossa. Sekä valtavasti kananmunia, sillä sain sellaisen kivan kuorman niitä ilmaiseksi eli 120 kananmunaa kotiutui meille n. viikkositten. Paljon proteiinia ja hyvä maku. Olenkin nyt väli- ja aamupaloiksi tehnyt paljon proteiinipannareita, munakasmuffinsseja, munakkaita ja keitettyjä munia. Ja koska silti pelkään etteivät proteiinit riitä niin ostin vielä purkin proteiinilisää jota voi heittää oikeastaan minkäänvain sekaan. Ei maistu miltään ja lusikallisessa on 5g proteiinia.
Painonpudotustahti on nyt se n. 1 kilo viikossa, ja vähän ikävöinkin sitä alun nopeampaa tahtia, mutta kai tämä on terveellistä ja suositeltu tahti. Laskin että kesään on 18 viikkoa, eli jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin kyllähän tässä kerkiää vielä paljonkin pudota.
 Anteeksi nyt tämä sekapostaus, mutta jostain sitä kai täytyy aloittaa pienen tauon jälkeen.

-Kissankello

Ongelmia

Nyt tuntuu että ensimmäistä kertaa tulee ihan täysi stoppi. Mitään saa aikaiseksi. Ärsyttää ja motivaatiota ei löydy mistään. Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä? Syömiset menee ihan okei, mitä nyt sillointällöin pastaa ja suklaata, mutta yleensä kalorit on n. 1200-1700. Mutta se laskeminenkin on tökkinyt. Laihdutusryhmään pitää täyttää ateriakortit johon pitää kirjata jokaikinen syöminen. Toivottavasti en lennä ulos, mutta en ole jaksanut kirjoittaa mitään. Ja sekin ärsyttää. Kovasti olen tähän hetkeen asti ollut motivoitunut, mutta viime viikko ja pakkaset tuntuvat luhistavan minun taistelutahtoni. Voiko se tosiaankin olla vain siitä etten pääse liikkumaan ulos? Antakaa vaan kaikki vinkkinne mitä tiedätte että pääsen ylös tästä mutakuopasta. Kiitos.

-Kissankello

Tuloksia

Ihanaa aloittaa postaus vain huutamalla JEEE! Paino on pudonnut hyvin ja enää muutama hassu kilo niin alitan maagisen 100 kilon rajan. Tätä päivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa, Nyt on aherrettu ja syöty hyvin ja oltu motivoituneita.! Painoni tänä aamuna vaa'alla oli 105,2! Jeah! Nyt on siis pudotettu n.15 kiloa ja vaikka tuntuu että missään muussa kuin naamassa sitä ei huomaa niin silti jo kahdet housut tippuu jalasta ja vauhti vaan jatkuu samana. Tekisi mieli tanssia voitontanssi vaikka eihän tässä olla edes puolessa välissä. But who cares! Jos se innostaa tee sitä!

Mutta eilen menin tekemään sen virheen että katselin vanhoja ihania laihoja kuvia itsestäni ja tuli vähän suru puseroon kun kaiholla ajattelin että jos en olisi lihonut olisin edelleenkin noin kuuma.. Samalla sitten sain kaverilta kuulla että minua on jo pidempään haukuttu rumaksi ja läskiksi, että sekään ei kauheasti auttanut fiiliksen nostamisessa. Mutta olen päättänyt nyt näyttää kaikille paskiaisille että kyllä täältä vielä palataan, ja parempana kuin koskaan. Eikä pitäisi masentua muiden puheista. Tässä maailmassa tulee aina olemaan joku joka puhuu pahaa, vaikka olisit kuinka hoikka ja nätti ja pitkä ja lyhyt ja meikattu tai alimeikattu. Mitä ikinä vaan keksit niin joku voi siitä valittaa. Että ehkä nyt vaan pystypäin eteenpäin ja ei saa antaa muiden vaikuttaa.

Liikuntaspurtti kusee osaltani ainakin tällä viikolla sillä ulkona on aivan järjettömät pakkaset ja minulla on ollut kamala kiire, muutama tunti on tullut urheiltua mutta en usko että siihen kuuteen tuntiin pääsen, mutta ehkä kirin ensi viikolla, toivottavasti. Positiivista tässä viikossa on se että aurinko paistaa aivan täysillä ja olotila virkenee päivä päivältä enemmän!

Weheartit

Weheartit

                           

-Kissankello

Laihana sitten..

Olen nyt jo muutaman vuoden ajatellut että sitten kun olen laiha niin..
No tässä nyt lista kaikesta mitä tahdon tehdä kun paino antaa myötä.

Sitten kun olen laiha...

Tahdon juosta pitkiä lenkkejä. (Eilen juoksin ensimmäistä kertaa vuosiin, mutta vain n. 200-300 m)
Aijon pukeutua ihaniin mekkoihin joita minulla on kaapit täynnä
Aijon ostaa bikinit
Menen shoppailemaan hyvällä omallatunnolla
Kiipeän puuhun
Istun jonkun sylissä
Tahdon kokeilla joogaa (Nyt en taivu mihinkään kun makkarat ei anna myöten)
Kävelen korkokengillä usein
Hankin lihaksia
Parannan vielä vaiheessa olevaa itsetuntoani
Ostan shortsit
Aijon mennä isolle biitsille
Ostan enemmän vaatteita kirpputoreilta
Tahtoisin mennä alusvaatekuvauksiin (naurakaa vaan)
Mahdun bussinpenkille koskematta vieressä istuvaan!


Osaa näistä voisin varmaan tehdä nytkin, mutta haluan myös jättää jotakin palkinnoiksi.
Luulin että lista olisi pidempi, mutta selvästi se on pituuttakin tärkeämpi.

Loppuun taas vähän motivaatiokuvia!(kaikki kuvat ovat googlesta)

-Kissankello

Kesäkuntoon!

Nyt kun on Liikuntaspurtin ensimmäinen päivä melkein takana niin olen ruvennut pohtimaan kesäkuntoa. Tuota minulle hyvinkin kaukaista tilaa jossa en ole omasta mielestäni koskaan ollut. Mielestäni kesäkunto tarkoittaa tilaa jossa olet sekä fyysisesti että henkisesti valmis kohtaamaan bikinit biitsillä, heh. Minulla ei ole ikinä ollut näin, aina on häpeilyä koosta huolimatta, mutta en kyllä ole koskaan jättänyt menemättä koon vuoksi. Viime kesänä kumminkin kävi niin etten mennyt rannalle koko kesänä. Ei vain ollut aikaa, mutta samalla mietin että oliko takaraivossa joku piilo inho joka ohjasi minua aina kauemmas rannasta.
    Oli tai ei, niin olen miettinyt että jos yritän ajatella realistisesti tätä painon pudotusta niin minulla olisi tavoitteet kesään mennessä pudottaa 15-20 kiloa. Jos pudottaisin 15 kiloa olisin silloin 91 kiloa, mutta jos pudottaisin 20 kiloa niin painaisin 86. Ei niin pahat lukemat kun vertaa nykyiseen. Mutta... Osittain minua ahdistaa pudottaa painoa niin nopeasti kun ajatukset omasta itsestä eivät ehkä parane yhtä nopeaan tahtiin, ja taas toisaalta jos taas en laihtuisi näin nopeaan tahtiin niin en ehkä motivoituisikaan. Huoh, Ymmärrän kuitenkin että en ensi kesänä voi vielä päästä siihen rantakuntoon johon tahtoisin ja samalla mietin voinko ikinä, sillä minulla on nopeasta lihomisesta koko kropassani järkyttävät raskaus arvet, enkä tiedä palautuuko ihoni koskaan ennalleen. Lihoin niin nopeassa tahdissani aivan huomaamattani etten tavallaan ehtinyt reagoida ja lopettaa sen nousua. Nyt kun olen päässyt pudottamaan kiloja niin olen entistä huolestuneempi kehostani. Ymmärtäisin jos olisin ollut raskaana, silloin se olisi aivan normaalia ja voisin ylpeänä kantaa arpeni.
 Mutta nyt en voi, arpeni tulivat huonoista ihmissuhteista, lohtu syömisestä, masennuksesta ja monesta muusta syystä. En voi olla ylpeä niistä. Voin vain olla ylpeä pudotetuista kiloista. Mutta joudunko turvautumaan loppuelämäni kokouimapukuun ja voinko koskaan käyttää läpikuultavia vaatteita.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että unelmieni kroppa olisi minulle ehkä n. 65 kiloa, varmaksi en osaa sanoa koska en muista koskaan painaneeni niin vähän. Tahtoisin olla myös hyvässä kunnossa, kiinteä, hieman lihaksikas ja omistaa kunnon pepun! Nämä alla olevat kuvat olisivat minun unelmakroppani. Näissä voisin lähteä rannalle milloin vain. Vaikeinta vain on että en tiedä mihin itse pääsen, onko tuo mahdollista minulle, vai olenko aivan hakoteilla. Se kai jää siis nähtäväksi, mutta toivottavasti kesäkuntoon 2015 siis, henkisesti ja fyysisesti. Nyt vaan täysillä eteenpäin.
Mitä mietteitä teillä muilla on kesäkunnosta? onko se vain päänsisäistä vai ei?

Wehartit

google

google

-Kissankello